Apua, satelliitti putoaa!

NASAn vanha, vuonna 1991 laukaistu yläilmakehän tutkimukseen käytetty UARS-satelliitti putoaa aamulla maahan. Hesari kirjoitti nettisivulleen illalla näkyvän uutisen otsikolla Italialaiset vaarassa saada niskaansa Nasan avaruusromua. Pohjois-Italiassa on tiemmä annettu väestölle kehoitus pysyä sisätiloissa. Satelliitin saama julkisuus on hieman hämmentävää, niitä kun ropisee harva se päivä, vaikka toki näin suuria satelliitteja putoaa hieman harvemmin (noin kerran vuodessa, lukee New York Timesissa). NASA arvioi suurimman osan satelliitista palavan ilmakehässä, mutta kappaleita yhdestä kilosta 150 kiloon asti voi pudota maahan asti yhteensä noin puolisen tonnia. Kappaleet ropisevat 500 kilometrin matkalle pitkin satelliitin entistä kiertorataa.

Putoamispaikkaa ei voida ennustaa tarkasti etukäteen. Epävarmuuden luovat yläilmakehän vaihtelevat olosuhteet ja satelliitin asento, jotka vaikuttavat hyvin oleellisesti ilmanvastukseen yläilmakehässä. Tätä kirjoittaessa, arviolta 1-7 tuntia ennen putoamista, putoamispaikan epävarmuus oli vielä noin neljä satelliitin ratakierrosta eli karkeasti 160000 kilometriä. Hesarin uutisen kirjoittamisen aikaan epävarmuus oli vielä selvästi suurempi. Siispä todennäköisyys, että Italiaan putoaa edes osa satelliitista oli uutisen kirjoitusaikaan ehkäpä joitakin prosentin kymmenyksiä. Prosentin murto-osat ovat toki ennenkin ylittäneet uutiskynnyksen, ensimmäisenä mieleen tulee rattijuoppojen veren alkoholipitoisuus tai maan läheltä vuosikymmenten päästä sujahtavat asteroidit.

UARS-satelliitin putoamispaikan epävarmuusväli kirjoitushetkellä. Tarkkasilmäinen huomaa radan menevän Italian yli. Keltainen ja sininen viiva kertoo mahdollisen putoamispaikan ennen ja jälkeen arvioidun putoamishetken, jonka epävarmuus on noin kolme tuntia suuntaansa; yhteensä neljä ratakierrosta. Satelliitti siis voi pudota minne vain viivojen peittämälle alueelle. Väkäset kiertoradassa ovat viiden minuutin välein. Ympyrä satelliitin ympärillä kertoo alueen laajuuden, jolta putoamisen voisi nähdä.

Avaruusromua ei ole koskaan osunut ihmiseen, tuskinpa siis tälläkään kertaa. NASAn arvio todennäköisyydeksi, että joku saattaa romun alle joutua, on laskennallisesti yksi 3200:sta. Vertailun vuoksi meteoroideja osuu ilmakehään noin 37-78 tonnia vuodessa, suurin osa pölyhiukkasten kokoluokkaa. Arviolta 500 meteoriittia päätyy vuosittain maan pinnalle asti.

Ainoa tunnettu meteoriitin aiheuttama kuolonuhri on vuoden 1911 Nakhla-meteoriitin kappaleen alle jäänyt egyptiläinen koira. Fyysisiä todisteita koiran kuolemasta ei tosin ole, ainoastaan silminnäkijähavainto.

Jään jännityksellä odottamaan huomista uutisointia.

Reilu viikko sitten Thierry Legault videokuvasi maasta käsin UARS-satelliitin, kun se pyöri hallitsemattomasti radallaan avaruudessa:

Päivitys klo 6:45:

Ainakaan Italiaan UARS ei ole putoamassa:

Päivitys klo 16:20:

UARS putosi aamulla puoli kuuden ja seitsemän välillä Tyyneen valtamereen. Tarkka putoamispaikka ja aika selviää myöhemmin.

Mainokset
Kategoria(t): media, tiede. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Apua, satelliitti putoaa!

  1. Ulla sanoo:

    Kirjoittelethan taas lisää joku päivä näitä juttuja? Järjen ääntä on niin kiva kuunnella, tai siis lukea, tässä tapauksessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s